Maria Lähdeniemi

Olen kuusikymppinen yhden aikuisen pojan äiti Kangasalan Ilkosta. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, erikoissairaanhoitaja ja hallintotieteiden maisteri. Työurani alun työskentelin sairaanhoitajana ja sittemmin vajaat kaksikymmentä vuotta hoitohenkilöstön esihenkilönä erikoissairaanhoidon poliklinikoilla.

Olen ollut pitkään mukana erilaisessa yhdistystoiminnassa ja luottamushenkilönä: urheiluseurassa, ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalissa, tukiperhetoiminnassa Pelastakaa Lapset ry:ssä ja taloyhtiöni hallituksessa. Kiihtyneen ilmastonmuutoksen ja luontokadon myötä mukaan on tullut luontoarvojen puolustaminen. Näin ollen nyt toimin mm. Pelastakaa Kaukajärvi ry:n hallituksessa, Kangasalan Luonto ry:ssä ja Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen Pirkanmaan piirin hallituksessa. Työpäivistä ja muusta kiireestä palaudun kävelemällä lähimetsässä. Luonnossa patikoinnin lisäksi harrastan lukemista, kuntoilua, tanssia, melomista ja avantouintia.

VAALITEEMOJANI

Lapsen etu edellä

Lasten on tulevaisuus, mutta he eivät ole itse päättäjien pöydissä siitä päättämässä. On tärkeää, että jokainen lapsi saa hyvät lähtökohdat ja tarvitsemansa tuen. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa ryhmäkoot on oltava kohtuullisia ja koulutettua henkilökuntaa on oltava riittävästi. Erityislasten tarvitsema tuki on oltava riittävää.

Lapsen etu edellä päätöksenteossa voisi olla vaikka sitä, että matkapuhelinten käyttöä kouluissa rajoitetaan ja teini-ikäisten koulupäivä voisi alkaa myöhemmin – esimerkiksi klo 9 tai jopa klo10. Kaupunkisuunnittelussa on otettava lasten tarpeet, turvallisuus ja terveys huomioon. Lasten elinympäristössä pitää olla riittävästi todellista luontoa – metsää. Se innostaa liikkumaan ja oleilemaan luonnossa ja kohtaamaan immuniteetille hyödyllisiä mikrobeja.

Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia on vahvistettava

Asukkailla on oltava mahdollisuus osallistua jo varhaisessa vaiheessa kaupunkisuunnitteluun siten, että se oikeasti näkyy lopputuloksessa. Silloin kaupungin muuttuessa asukkaille kehittyy helpommin tunne, että ollaan rakentamassa ”meidän kaupunkiamme” ja muutokset on helpompi omaksua. Yhdessä suunnittelu lisää yhteisöllisyyttä. Kaupunki on sen asukkaat.

Palvelujen tasavertainen saavutettavuus

Digihuumassa suurin osa julkisten palvelujen yhteydenottokanavista on muutettu digitaaliseksi. Monesti vaihtoehtoinen yhteydenotto on tehty vaikeaksi – puhelinnumeroita ei löydy helposti ja soittopyynnön jättäminenkin on monille vaikeaa. Digiloikka on tuonut paljon hyvää, mutta se on luonut samalla eriarvoisuutta palvelujen tavoitettavuudelle. Perustuslain mukaan peruspalveluihin pitää olla kaikilla yhdenvertaiset mahdollisuudet. Ikääntyessä käsi vapisee ja näkö käy huonoksi, jolloin älylaitteiden käyttö on haasteellista. Monilla vammaisilla on myös haasteita älylaitteiden käytössä. Vähävaraisuus on monelle este digipalvelujen käytölle, sillä älylaitteet eivät ole halpoja. Muita yhteydenottokanavia on siis säilytettävä tasavertaisena digitaalisten rinnalla.

Lähimetsien säästäminen on terveysteko

Lähimetsien hyödyllisistä terveysvaikutuksista saamme yhä enemmän tutkimustietoa. Metsässä kävely alentaa tutkitusti verenpainetta, vähentää stressin tunnetta ja ahdistuneisuutta sekä vähentää allergioita ja astmalääkkeiden tarvetta. Lähimetsän helppo saavutettavuus lisää liikkumista ja siten ehkäisee tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Työstressistä palaudutaan metsässä. Lähimetsän säästäminen on halvinta ihmisten fyysisen ja psyykkisen terveyden ylläpitoa. Luonnonläheisyys on Kangasalan vetovoimaisuuden avaintekijä, ei siis ”sahata omaa oksaamme.”

ALUEVAALEISSA KOROSTAMANI TEEMAT

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen parantaminen

Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet rajusti. Mielenterveyden ongelmat ovat nousseet suurimmaksi työkyvyttömyyden syyksi. Nuoria tarvittaisiin vielä kovasti työelämässä. Meillä ei ole varaa hukata nuoria ihmisiä osattomuuteen ja työikäisiä ennenaikaisesti eläkkeelle.
Päihdeongelmat aiheuttavat suurta inhimillistä tragediaa yksilölle ja perheelle, sekä yhteiskunnalle suuria kustannuksia terveysongelmien kasaantuessa. Moni lapsi elää perheessä, jossa vanhemmilla on ongelmia mielenterveyden tai päihteiden kanssa. Jos näitä ongelmia ei hoideta kunnolla, niin seurauksena on huono-osaisuuden välittyminen seuraavalle sukupolvelle.

Perusterveydenhuollon vahvistaminen

Perusterveydenhuollon kehittäminen on jäänyt selvästi erikoissairaanhoidon jalkoihin. Perusterveydenhuollon resurssit ja työolot on saatava kuntoon. Perusterveydenhuollon palveluihin päästävä on nopeammin. Pitkittyneet terveysongelmat johtavat kalliimpiin hoitoihin ja yleensä kuormittamaan erikoissairaanhoitoa.

Vanhusten hoito kuntoon

Vanhuksille on oltava riittävästi monipuolisia palveluja. Laitoshoitoa ei voi määrättömästi vähentää, sillä sitäkin tarvitaan esimerkiksi muistisairaille. Kotihoidon resurssit on oltava kunnossa, jotta mahdollisimman moni voi vanhuksena elää turvallisesti omassa kodissaan. Kotona asuville päivätoiminta on tärkeää, sillä se voi olla ainoa sosiaalinen tapahtuma koko viikon aikana. Päivätoiminta tukee iäkkään terveyttä esimerkiksi järjestämällä liikuntatilaisuuksia, saunomista ja sosiaalisia suhteita. Tutkitusti sosiaaliset suhteet voivat hidastaa muistisairauden etenemistä. Päivätoiminta on monelle omaishoitajalle viikon ainoa lepohetki.

Maria Lähdeniemi

Olen kuusikymppinen yhden aikuisen pojan äiti Kangasalan Ilkosta. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, erikoissairaanhoitaja ja hallintotieteiden maisteri. Työurani alun työskentelin sairaanhoitajana ja sittemmin vajaat kaksikymmentä vuotta hoitohenkilöstön esihenkilönä erikoissairaanhoidon poliklinikoilla.

Olen ollut pitkään mukana erilaisessa yhdistystoiminnassa ja luottamushenkilönä: urheiluseurassa, ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalissa, tukiperhetoiminnassa Pelastakaa Lapset ry:ssä ja taloyhtiöni hallituksessa. Kiihtyneen ilmastonmuutoksen ja luontokadon myötä mukaan on tullut luontoarvojen puolustaminen. Näin ollen nyt toimin mm. Pelastakaa Kaukajärvi ry:n hallituksessa, Kangasalan Luonto ry:ssä ja Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen Pirkanmaan piirin hallituksessa. Työpäivistä ja muusta kiireestä palaudun kävelemällä lähimetsässä. Luonnossa patikoinnin lisäksi harrastan lukemista, kuntoilua, tanssia, melomista ja avantouintia.

VAALITEEMOJANI

Lapsen etu edellä

Lasten on tulevaisuus, mutta he eivät ole itse päättäjien pöydissä siitä päättämässä. On tärkeää, että jokainen lapsi saa hyvät lähtökohdat ja tarvitsemansa tuen. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa ryhmäkoot on oltava kohtuullisia ja koulutettua henkilökuntaa on oltava riittävästi. Erityislasten tarvitsema tuki on oltava riittävää.

Lapsen etu edellä päätöksenteossa voisi olla vaikka sitä, että matkapuhelinten käyttöä kouluissa rajoitetaan ja teini-ikäisten koulupäivä voisi alkaa myöhemmin – esimerkiksi klo 9 tai jopa klo10. Kaupunkisuunnittelussa on otettava lasten tarpeet, turvallisuus ja terveys huomioon. Lasten elinympäristössä pitää olla riittävästi todellista luontoa – metsää. Se innostaa liikkumaan ja oleilemaan luonnossa ja kohtaamaan immuniteetille hyödyllisiä mikrobeja.

Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia on vahvistettava

Asukkailla on oltava mahdollisuus osallistua jo varhaisessa vaiheessa kaupunkisuunnitteluun siten, että se oikeasti näkyy lopputuloksessa. Silloin kaupungin muuttuessa asukkaille kehittyy helpommin tunne, että ollaan rakentamassa ”meidän kaupunkiamme” ja muutokset on helpompi omaksua. Yhdessä suunnittelu lisää yhteisöllisyyttä. Kaupunki on sen asukkaat.

Palvelujen tasavertainen saavutettavuus

Digihuumassa suurin osa julkisten palvelujen yhteydenottokanavista on muutettu digitaaliseksi. Monesti vaihtoehtoinen yhteydenotto on tehty vaikeaksi – puhelinnumeroita ei löydy helposti ja soittopyynnön jättäminenkin on monille vaikeaa. Digiloikka on tuonut paljon hyvää, mutta se on luonut samalla eriarvoisuutta palvelujen tavoitettavuudelle. Perustuslain mukaan peruspalveluihin pitää olla kaikilla yhdenvertaiset mahdollisuudet. Ikääntyessä käsi vapisee ja näkö käy huonoksi, jolloin älylaitteiden käyttö on haasteellista. Monilla vammaisilla on myös haasteita älylaitteiden käytössä. Vähävaraisuus on monelle este digipalvelujen käytölle, sillä älylaitteet eivät ole halpoja. Muita yhteydenottokanavia on siis säilytettävä tasavertaisena digitaalisten rinnalla.

Lähimetsien säästäminen on terveysteko

Lähimetsien hyödyllisistä terveysvaikutuksista saamme yhä enemmän tutkimustietoa. Metsässä kävely alentaa tutkitusti verenpainetta, vähentää stressin tunnetta ja ahdistuneisuutta sekä vähentää allergioita ja astmalääkkeiden tarvetta. Lähimetsän helppo saavutettavuus lisää liikkumista ja siten ehkäisee tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Työstressistä palaudutaan metsässä. Lähimetsän säästäminen on halvinta ihmisten fyysisen ja psyykkisen terveyden ylläpitoa. Luonnonläheisyys on Kangasalan vetovoimaisuuden avaintekijä, ei siis ”sahata omaa oksaamme.”

ALUEVAALEISSA KOROSTAMANI TEEMAT

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen parantaminen

Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet rajusti. Mielenterveyden ongelmat ovat nousseet suurimmaksi työkyvyttömyyden syyksi. Nuoria tarvittaisiin vielä kovasti työelämässä. Meillä ei ole varaa hukata nuoria ihmisiä osattomuuteen ja työikäisiä ennenaikaisesti eläkkeelle.
Päihdeongelmat aiheuttavat suurta inhimillistä tragediaa yksilölle ja perheelle, sekä yhteiskunnalle suuria kustannuksia terveysongelmien kasaantuessa. Moni lapsi elää perheessä, jossa vanhemmilla on ongelmia mielenterveyden tai päihteiden kanssa. Jos näitä ongelmia ei hoideta kunnolla, niin seurauksena on huono-osaisuuden välittyminen seuraavalle sukupolvelle.

Perusterveydenhuollon vahvistaminen

Perusterveydenhuollon kehittäminen on jäänyt selvästi erikoissairaanhoidon jalkoihin. Perusterveydenhuollon resurssit ja työolot on saatava kuntoon. Perusterveydenhuollon palveluihin päästävä on nopeammin. Pitkittyneet terveysongelmat johtavat kalliimpiin hoitoihin ja yleensä kuormittamaan erikoissairaanhoitoa.

Vanhusten hoito kuntoon

Vanhuksille on oltava riittävästi monipuolisia palveluja. Laitoshoitoa ei voi määrättömästi vähentää, sillä sitäkin tarvitaan esimerkiksi muistisairaille. Kotihoidon resurssit on oltava kunnossa, jotta mahdollisimman moni voi vanhuksena elää turvallisesti omassa kodissaan. Kotona asuville päivätoiminta on tärkeää, sillä se voi olla ainoa sosiaalinen tapahtuma koko viikon aikana. Päivätoiminta tukee iäkkään terveyttä esimerkiksi järjestämällä liikuntatilaisuuksia, saunomista ja sosiaalisia suhteita. Tutkitusti sosiaaliset suhteet voivat hidastaa muistisairauden etenemistä. Päivätoiminta on monelle omaishoitajalle viikon ainoa lepohetki.